Nuki 11 viikkoa

Nuki täyttää huomenna maanantaina 11 viikkoa. Tänään tavattiin niityllä ulkoitaessa kaksikuukautinen tiibetinterrieri. Ei menty lähietäisyydelle, kun kumpaakaan ei ole vielä rokotettu. Iloisen oloinen kaverihan tuo oli, toivottavasti tavataan uudestaan kun on pistetty piikit.

Takana näkyy aikoinaan Janin vauva-aikoja varten rakennettu aita. Aita esti Jania syömästä silloin laajempaa Tonjan kukkakokoelmaa. Nyt estetään Nukia menemästä portaisiin, koska hän ei osaa vielä niitä kulkea ja mahtuu tippumaan raoista alas.

Aitaus pihalle

Remmin kanssa on ulkona hankala juoksennella, hyppiä, pomppia ja riehua. Eikä oikein vapaaksikaan missä ja milloin vaan voi heittäytyä.

Siksi tehtiin takapihalle aitaus, jonka sisällä voi mellastaa (melkein) mielin määrin. Tosin syksyn kylmien ja talven tullessa tämä jää vähän vähemmälle. Ompahan ensi kevääksi ja kesäksi valmiina.

Uusi futiksen harrastaja perheeseen.

 

Omaa häntää pitää jahdata tyttöjen puutteessa.

Kasvua ja kauhistelua

Nuki kasvaa kohisten, vaikkei tuota itse niin huomaa arjessa. Kuvia pitää katsella että huomaa. Vieläkin uni maistuu suurimman osan ajasta. Ruoan suhteen tuntuu olevan ranttu, mutta tiukasti vaan kuivamuonaa piimällä höystettynä tarjotaan. Pitäisi varmaan olla pihviä ja kebabia (jota kerran sai maistaa). Sitten kun koiran ruoka on syöty suurimmaksi osaksi, saa loppujen kanssa jauhelihaa tai jos sattuu olemaan, uunilohikin on maistunut erinomaisesti.

Aikamoinen arkajalka tämä tuntuu olevan. Kilometrin päässä kun koira haukkuu, asfaltti menee rullalle kun Nuki vetää kohti kotipesää. Korvat pyörii kuin hyrrä jos meteliä on enemmälti, esimerkiksi tien reunalla liikenteen ääniä. Eikä kotoa kovin kauaksi olla vielä uskallettu. Taisi olla muutama päivä sitten kun uskallettiin kiertää viereinen taloyhtiö niityn kautta takaisin tullen. Kovasti rohkaistaan koko ajan menemään, tekemään ja olemaan, mutta paljon työtä tämän suhteen pitää näköjään tehdä.

Pentukouluun ollaan ilmoittauduttu. Alkaa lokakuun puolenvälin jälkeen. Siellä ainakin saa tutustua uusiin kavereihin ja aletaan opettelemaan tavoille oikein kunnolla. Kyllä "ei" on jo tuttu sana ja tietää Nukikin kun ottaa ulkona purukumin maasta suuhunsa että nyt tulee tuhmuuksia tehtyä. Poispäin korvet luimussa hän viistää, toivoen ettei näe kävelyttäjä mitä on nappastu maasta. Mutta turha on toivo. Suusta se purkka pois saadaan kyllä.

Että tällaista, toiste sitten taas lisää. Terveisiä tutuille.

Seinäjoelle

Tänään ajettiin Seinäjoelle, Antti ja Nuki. Ninakin matkusti, mutta ONS98:n omalla kyydillä. On nääs futisturnaus täällä viikonloppuna. Jani jäi kotiin ja Tonja on Wienissä konferenssissa. Tai siis palaa nyt kotiin, muttei päässyt mukaan.

Pari huomiota:

• ei kannata pitää taukoja P-paikoilla. Ovat likaisia, lasinsiruja siellä täällä, ruoanjätteitä jne. Saman tien pysähtyy puhtaimmille paikoille
• hotellissa jos on koira ja yksi ihminen, ei voi aamiaisella mennä kaksistaan syömään. Koira pitää jättää huoneeseen.

Nyt kun Nuki on näin pieni, se ei jää huoneeseen. Silloin Antti tilaa aamiaisen huoneeseen. E voi muuta, valitettavasti.... ;-)

Automatka meni ihan hyvin. Ei tullut eritteitä autoon. Hotellin pihalla heti mentiin ruohikkoon kyykkimään ja kylläpä se kesti. Hyvä poika!

Nuki bloggaa

Tai Antti ja muut bloggaa Nukin puolesta.

On pyydetty kuvia ja on kyselty kuulumisia. Siihen sopii hyvin blogi -- samalla kertaa kuulumiset ja kuvat kaikille.

Tästä se alkaa...