Nuki kasvaa kohisten, vaikkei tuota itse niin huomaa arjessa. Kuvia pitää katsella että huomaa. Vieläkin uni maistuu suurimman osan ajasta. Ruoan suhteen tuntuu olevan ranttu, mutta tiukasti vaan kuivamuonaa piimällä höystettynä tarjotaan. Pitäisi varmaan olla pihviä ja kebabia (jota kerran sai maistaa). Sitten kun koiran ruoka on syöty suurimmaksi osaksi, saa loppujen kanssa jauhelihaa tai jos sattuu olemaan, uunilohikin on maistunut erinomaisesti.
Aikamoinen arkajalka tämä tuntuu olevan. Kilometrin päässä kun koira haukkuu, asfaltti menee rullalle kun Nuki vetää kohti kotipesää. Korvat pyörii kuin hyrrä jos meteliä on enemmälti, esimerkiksi tien reunalla liikenteen ääniä. Eikä kotoa kovin kauaksi olla vielä uskallettu. Taisi olla muutama päivä sitten kun uskallettiin kiertää viereinen taloyhtiö niityn kautta takaisin tullen. Kovasti rohkaistaan koko ajan menemään, tekemään ja olemaan, mutta paljon työtä tämän suhteen pitää näköjään tehdä.
Pentukouluun ollaan ilmoittauduttu. Alkaa lokakuun puolenvälin jälkeen. Siellä ainakin saa tutustua uusiin kavereihin ja aletaan opettelemaan tavoille oikein kunnolla. Kyllä "ei" on jo tuttu sana ja tietää Nukikin kun ottaa ulkona purukumin maasta suuhunsa että nyt tulee tuhmuuksia tehtyä. Poispäin korvet luimussa hän viistää, toivoen ettei näe kävelyttäjä mitä on nappastu maasta. Mutta turha on toivo. Suusta se purkka pois saadaan kyllä.
Että tällaista, toiste sitten taas lisää. Terveisiä tutuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti