Nuki ja Maria Callas

Nuki fanittaa Maria Callasta. Laulaa paremmin kuin isäntänsä.

Lonkat ja kyynärät okei

Nuki kävi sisarusten lailla lonkkakuvauksissa. Tässä tarvittiin nukutus. Poika nukahti syliin ja jätettiin lääkäreiden hoiviin. Kuvien ottamisen jälkeen koira heräsi ja ilta menikin sitten aika tokkurassa.

Kuvannut lääkäri oli kuvien suhteen varovaisen positiivinen. Tänään sain Kennelliitosta lopulliset tulkinnat kuvista, ja arvosanoiksi lonkkanivelet saivat arvion A/A ja kyynärnivelet 0/0. Terveet nivelet siis hurtalla.

Kiitos kasvattaja-Maaritille kuvauksissa mukana olosta.

Hailuodon japsinäyttelyssä

Nuki kävi sisarustensa ja Lilly -äidin kanssa Hailuodossa ensimmäisessä oikeassa näyttelyssään, Japaninpystykorvien erikoisnäyttelyssä. Arvostelut olivat oikein hyvät, vaikka turkin ohuus karvanlähdön takia huononsikin arviointia. Esittelyn hoiti Janica -täti, kun ei mulla ole tätä näyttelykokemusta.

Hyvää syntymäpäivää Nuki 1 vee

Tänään vietettiin Nukin 1 -vuotissynttäreitä. Sankarin kakku oli Ninan tekemä, ja koostui kinkusta, nakista ja juustosta. Onnittelut myös sisaruksille!

Hyvää Syntymäpäivää !

Oikein hyvää syntymäpäivää Nukille!




















Ikävöin sinua ja isäntääsi kovasti.

Lisää kuvia Nukista

Oli kiva katsoa muidenkin sisarusten blogeja Dreambearsin linkkien kautta, joten tännekin lisää sitten.

Nuki terassilla aurinkoa ottamassa.

Houkuttelisi tulla sisään, sillä siellä laitetaan safkaa....

Ensimmäiset kosketukset järviveteen, ja taitaa olla kivaa....

Suurin piirtein saman ikäinen sekarotuinen Nelli -narttu oli ensi tapaamisesta asti kivaa seuraa. Niinkuin tuntuu kaikki muutkin nartut toisaalta nykyisin olevan... Murrosikä iskee. Lintulammella on kiva polskia kun kokeneempi näyttää mallia.

Nuki fudaa!

Nuki on futisfani. Näin MM-kisojen aikana varsinkin. Pallokentälle menisi, jos ei olisi aitaa välissä! Johtunee kasvatusympäristöstä ;)

Nuki on nyt Antin koira

Tässä jäähyväiskirjeeni Nukille. Valitettavasti Nukin seura oli minulle liian tuskallista. Kahdesta pahasta piti valita se toinen.

Tuo koira tuossa. Se istuu tuossa ja katsoo silmiin. En tiedä mitä se ajattelee. Mitä se tahtoo minusta? Se on vaativan näköinen. Jos menen kohti, se siirtyy vähän matkan päähän ja tuijottaa taas. Kuka selittäisi minulle koiran elämää? Olisinpa minäkin koira. Ei velvollisuuksia. Ei pakkoa. Joku aina huolehtii, että on ruokaa ja vettä. Köllimistä. Vähän vikinää, kun kukaan ei jouda viihdyttämään. Kaikki vain naputtavat tietokoneitaan tai katselevat ruutuja.
Mitä tuo koira tuossa tahtoo minusta? Varastaa sukan. Haastaa leikkiin. Katsoo minua mustilla silmillään, viattomilla silmillään. Välillä tuntuu siltä, kuin se ymmärtäisi tuskaani. Se tulee viereeni, nuolee kättäni. Se heittäytyy kyljelleen ja nostaa tassut kohti kattoa. Saa rapsuttaa. Ja toisinaan se vetäytyy kauemmaksi, vähän matkan päähän, saavuttamattomiin. Puhuu omaa kieltään, jota en ymmärrä. Joskus se ulisee ja vikisee. Minun laillani itkee ikävissään surumielinen. Kumpikin kaipaamme rakasta kotiin, toinen ilman kyyneleitä.
Mitä tuo koira tuossa tahtoo minusta? Olenko sille tärkeä? Olisinpa tärkeä edes koiralle; tuolle koiralle tuossa. Aamuisin se tahtoo ulos. Tulee herättämään. Se tuijottaa minua. Nouse jo akka siitä. Se tahtoo kävelylle. Se vetää remmistä ja tahtoo rivakammin. Yrittää sekin paeta minua. Kauemmaksi, vielä vähän. Mutta ei pääse surumielinen, ei. Ilman remmiä olisi jo kaukana. Jättäisi, eikä tulisi koskaan takaisin. Tuo koira tuossa. Tahtoo pois luotani. Ei koske ruokaan, jota sille tarjoan. Käy vain haistamassa kupilla ja menee pois. Mitä se tahtoo minusta? Se istuu tuossa ja tuijottaa. Vetoavasti tuijottaa. Aivan kuin se tahtoisi jotain. En ymmärrä mitä se tahtoo.
On kevät. Koirani vetää remmissä. Katse kiinnittyy toiseen, vetoava katse. Vähän ulinaa, vähän vikinää, vauhti kiihtyy. Kova tahto toisen luokse. Nyt ei pidättele mikään. Haistetaan kuonon päätä ja nuolaistaan. Nuuhkitaan takamusta, maistetaan. Ollaan hurmioituneita. Kumarretaan ja haastetaan leikkiin. Tahtoo kirmata kesän kynnyksellä. Haukahdetaan iloisesti ja kutsutaan tangoon. Hypitään vasten. Toinen jo roikkuu turkissa tai näykkii korvasta. Vetää hännästä tuo ihana ärhäkkä terrieri! Tahtoo kirmata ikuisuuden. Perään, vaikka toinen yrittää paeta. Ei tahdo erota, ei vielä.
Tuo koira tuossa. Istuu hiljaa. Muisto rinnassaan kaipaa ikuisesti toisen luo. Odottaa, että saisi jälleen yhdessä kirmata niityllä. Ilman remmejä! Ilman kahleita. Väsymättä, tai uuvuksissa kylki kylkeä vasten, yhdessä. Vapaina ja onnellisina. Tuo koira tuossa istuu ja odottaa. Odottaa, että joku vie ulos. Ulisee ja vikisee. Terrierin räksytys kaikuu sen korvissa kuin sinfonia. Oodi ilolle! Se ikävöi ja kaipaa. Tahtoo luokse. Ruoka ei maistu, koska se tahtoo säilyttää makean muiston kielellään. Ulkona vedetään taas vimmatusti remmistä. Kiire on kova, malttia ei laisinkaan. Etsii, mutta ei löydä. Missä on terrieri? Ei kai toinen ole unohtanut. Eikö muista kuinka mukavaa oli yhdessä? Paljon jäi kesken. Ei vielä ollut aika erota.
Kumpikaan meistä ei pääse luo. Koiralla kiristää hihna, minulla rakkaani tahto. Tuijotetaan. Istutaan ovella ja odotetaan, ulisten ja vikisten epätoivosta. Kuunnellaan jokaista rasahdusta, autojen ja ihmisten ääniä. Kuljetaan ikkunasta ikkunaan ja takaisin ovelle. Joko pian rakas siellä kolkuttaa? Ei, ei se tule. Odotellaan, että rakas toisi luun, tulisi ja veisi mukanaan. Oltaisiin onnellisena rakkaan remmissä talutettavana. Nuoltaisiin kättä. Saa näykkiä turkkia, lipaista kuonoa, nuolla takamusta ja rapsuttaa silloin tällöin. Räksyttäisin takaisin. Ihana terrieri!

Kuvia Nukista

Sattuneista syistä on jäänyt vähän vähälle tämä bloggaus Nukista. Tässä nyt kuitenkin useampikin tuore kuva. Nämä eivät anna oikeata kuvaa näistä kävelyistä, Nuki on oikeasti aika vauhdikas. Kännykkäkameralla vaan niistä vauhtikuvista ei tule mitään. Nuki on jo kuvan ulkopuolella kun räpsähtää, tai sitten kuvaan tulee vain valkoinen vauhtirantu (valkoisella hangella).

Harmillinen vaiva

Nuki on saanut harmillisen vaivan, jota on nyt diagnosoitu nenäpunkiksi. Oireena on sellainen kauhea kuorsaavan röhkivä ilman sisäänhengitys, jota ei ole kiva kuunnella. Ja Nukin reaktioista päätellen ei ole kiva kokeakaan. Lisäksi Nuki on hinkannut tassuilla kuonoa ja tehnyt sellaista lässytysnassutusilmehdintää, ikään kuin jotain yrittäisi kielellä ulos suusta saada tungettua.

Diagnoosi tehtiin googlettamalla oireita ja käytiin lopuksi sitten Akuutissakin toteamassa ettei ole kyllä nuhaa eikä yskääkään. Lääkäri kuunteli keuhkot, katsoi suuhun ja kuonoon sekä mittasi kuumeen pyllystä eikä mitään löytynyt. Itse punkkiahan ei voi todentaa (muuten kuin ruumiinavauksessa, jota ei nyt onneksi tarvitse tehdä), ovat sen verran pieniä ja elävät syvällä kuonon onteloissa.

Olisin ottanut videolle noita oireita, mutta ei ole nyt niitä kuulunut kun Interceptor -lääkekuuri aloitettiin. Viime yönä vissiin jotain oli röhkinyt, mutta kun en ollut herännyt eikä ollut kännykkää kuvausta varten muutenkaan esillä, niin jäi kuvaamatta.

Lääkekuuri on yksi tabletti viikon välein, neljä tablettia. Pilleri näyttää maistuvan ihan sellaisenaan, namua ja vettä perään niin menee hyvin alas. Tosin se voi tarttua tietysti uudestaan, on kuulemma pohjoismaissa yleinen koirien vaiva. Ei tartu ihmiseen, thanks God!

Toivottavasti päästään tuosta kiusallisesta vaivasta pian eroon. Nyt pitää olla erossa muista koirista pari viikkoa. "Lähiomaisille" on ilmoitettu, kun kuitenkin tavattiin 3.1. Match Showssa. Ties vaikka pöpö tuli sieltä, lääkärin mukaan passaa itämisaikaan, eli pöpöt olisivat päässeet sopivasti oireiden alkamisen aikaan lisääntymään ja täyttämään ontelot.

Nukin ensimmäinen näyttely!

Uuden vuoden jälkeen kävimme tutustumassa näyttelytouhuihin (3.1.2010 pentujen Match Show Oulussa). Olihan se hurjaa, kun oli paljon koiria ja isoja koiria, joita sai pelätä. Ihan vieressä oli afgaaninvinttikoiria parikappeletta, huh. Kyllä siinä pieni tuntee olonsa vielä pienemmäksi. Onneksi Luka -veli ja Nita -sisko olivat lähettyvillä ja näyttivä olevan ihan cooleja!

Nina kuljetteli ihan hienosti. Ainoana pentueesta sain eka kierroksella punaisen nauhan ja olen siitä tietty hirmu ylpeä. Toisella kerralla taisin kompastua jälleen siihen, että en vieläkään osaa seisoa paikallani. Pöljät kasvattajani ovat opettaneet minut istumaan. Vaikka sanotaan odota, tai paikka tai mitä vaan, niin minä poika istun. Kaikki vinkit tervetulleita isäntäväelle, että miten minut saa oppimaan seisomaan nätisti paikallani.

Hei kaverit, huomasitteko muuten, kuka kuvassa viilettää perässäni? Akku! Tuttu kaveri pentukoulusta.

Nooh, olen minä toki muutenkin aika itsepäinen tyyppi. Minusta on oikeastaan aika kiva olla tottelematta esim. "tänne"-käskyä. Antaa niiden toistella jonkun aikaa. Kiva kuulla kuinka ne hermostuu kun en ole kuulevinaan. Voin vaikka kuopia maata tai jotain muuta kivaa sillä välin.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!