Sivut

tiistai 12. tammikuuta 2010

Harmillinen vaiva


Nuki on saanut harmillisen vaivan, jota on nyt diagnosoitu nenäpunkiksi. Oireena on sellainen kauhea kuorsaavan röhkivä ilman sisäänhengitys, jota ei ole kiva kuunnella. Ja Nukin reaktioista päätellen ei ole kiva kokeakaan. Lisäksi Nuki on hinkannut tassuilla kuonoa ja tehnyt sellaista lässytysnassutusilmehdintää, ikään kuin jotain yrittäisi kielellä ulos suusta saada tungettua.

Diagnoosi tehtiin googlettamalla oireita ja käytiin lopuksi sitten Akuutissakin toteamassa ettei ole kyllä nuhaa eikä yskääkään. Lääkäri kuunteli keuhkot, katsoi suuhun ja kuonoon sekä mittasi kuumeen pyllystä eikä mitään löytynyt. Itse punkkiahan ei voi todentaa (muuten kuin ruumiinavauksessa, jota ei nyt onneksi tarvitse tehdä), ovat sen verran pieniä ja elävät syvällä kuonon onteloissa.

Olisin ottanut videolle noita oireita, mutta ei ole nyt niitä kuulunut kun Interceptor -lääkekuuri aloitettiin. Viime yönä vissiin jotain oli röhkinyt, mutta kun en ollut herännyt eikä ollut kännykkää kuvausta varten muutenkaan esillä, niin jäi kuvaamatta.

Lääkekuuri on yksi tabletti viikon välein, neljä tablettia. Pilleri näyttää maistuvan ihan sellaisenaan, namua ja vettä perään niin menee hyvin alas. Tosin se voi tarttua tietysti uudestaan, on kuulemma pohjoismaissa yleinen koirien vaiva. Ei tartu ihmiseen, thanks God!

Toivottavasti päästään tuosta kiusallisesta vaivasta pian eroon. Nyt pitää olla erossa muista koirista pari viikkoa. "Lähiomaisille" on ilmoitettu, kun kuitenkin tavattiin 3.1. Match Showssa. Ties vaikka pöpö tuli sieltä, lääkärin mukaan passaa itämisaikaan, eli pöpöt olisivat päässeet sopivasti oireiden alkamisen aikaan lisääntymään ja täyttämään ontelot.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Nukin ensimmäinen näyttely!


Uuden vuoden jälkeen kävimme tutustumassa näyttelytouhuihin (3.1.2010 pentujen Match Show Oulussa). Olihan se hurjaa, kun oli paljon koiria ja isoja koiria, joita sai pelätä. Ihan vieressä oli afgaaninvinttikoiria parikappeletta, huh. Kyllä siinä pieni tuntee olonsa vielä pienemmäksi. Onneksi Luka -veli ja Nita -sisko olivat lähettyvillä ja näyttivä olevan ihan cooleja!

Nina kuljetteli ihan hienosti. Ainoana pentueesta sain eka kierroksella punaisen nauhan ja olen siitä tietty hirmu ylpeä. Toisella kerralla taisin kompastua jälleen siihen, että en vieläkään osaa seisoa paikallani. Pöljät kasvattajani ovat opettaneet minut istumaan. Vaikka sanotaan odota, tai paikka tai mitä vaan, niin minä poika istun. Kaikki vinkit tervetulleita isäntäväelle, että miten minut saa oppimaan seisomaan nätisti paikallani.
Hei kaverit, huomasitteko muuten, kuka kuvassa viilettää perässäni? Akku! Tuttu kaveri pentukoulusta.
Nooh, olen minä toki muutenkin aika itsepäinen tyyppi. Minusta on oikeastaan aika kiva olla tottelematta esim. "tänne"-käskyä. Antaa niiden toistella jonkun aikaa. Kiva kuulla kuinka ne hermostuu kun en ole kuulevinaan. Voin vaikka kuopia maata tai jotain muuta kivaa sillä välin.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!